“Talvet ja kesät toistaan seuraa, naurusta menet kyyneliin.” Tutun laulun sanat kertovat myös Muistikuvia ja tuoksukestejä -kirjoitusretriittien viimevuotisista teemoista. Elokuussa toteutui Marika Sivosen ja minun pilotti, kesäretriitti, kirjoituskurssi, Pälkäneen Puistolassa. Meitä ei ollut monta, mutta meillä oli sitäkin intensiivisemmät kolme päivää. Vieraamme ihastuivat Puistolan tunnelmaan, pihapiiriin ja kasvillisuuteen. Retriitillä kirjoitettiin paljon kesään ja kesämuistoihin liittyviä harjoituksia, tuoksuteltiin ja kokeiltiin eteerisiä öljyjä ja antauduttiin syvällisiin keskusteluihin. Koska ryhmä oli pieni, oli helppo avautua. Suurta ryhmää ei Puistolan pieniin tiloihin olisi voinut majoittaa. Mutta se on kuin luotu pieniä, intiimejä kohtaamisia varten. Niin kuin laulussa mekin nauroimme ja itkimme.
Itse kukin etsi omaa lempituoksuaan. Minulle se on Gratitude – Kiitollisuus. Siinä tuoksuu kevätaamu, vastakynnetyt pellot ja sumuiset rannat. Olen sivellyt sitä ranteisiini useamman kuukauden ajan. Mietiskelen, onko kiitollisuutta nyt helpompaa tuntea. No, on! Ehkäpä tuntemukseen vaikuttaa myös aloittamani kiitollisuuspäiväkirja. Joka tapauksessa kiitollisin mielin muistelen elokuisia retriittipäiviä Puistolassa.
Kiitollisuus nousee sydämeeni myös marraskuisesta lauantaipäivästä Rengossa. Marikan idylliseen maalaiskotiin saapuivat viimekesäiset tuttumme Puistolan retriitiltä sekä lisäksi vielä muutamia muita. Talvi on monelle hankala vuodenaika, kun on kylmää, pimeää, liukasta… Voisiko talveen jotenkin valmistautua? Voisiko sitä ehkä suunnitella? Miten sen voisi kestää paremmin? Eikä vain kestää ja selviytyä, vaan voisiko siitä nauttiakin? Voisiko talvesta jopa inspiroitua? Tai millainen olisi ihan överi-ihana talvi?
Talvessa voisi olla kohokohtia. Suuria tai pieniä. Monet meistä haaveilevat etelänmatkasta pimeimpään tai kylmimpään vuodenaikaan. Moni sen myös toteuttaa. Talveen voi sisältyä vaikka avantouintia tai laskettelua Alpeilla. Mutta talven kohokohdat voivat olla myös pieniä ja tavallisia: Lintujen ruokkimista ja seuraamista. Kävelylenkki pakkasaamuna, kun auringonnousu liekehtii taivaalla ja lumi kuorruttaa puiden oksat. Tai vaikka mäenlaskua lasten tai lastenlasten kanssa.
Itselleni retriitti avasi talvesta jotain uutta. Talvi ei tunnu minusta enää niin haastavalta kuin ennen. Ehkä olen alkanut oppia hetkessä elämistä. Koska koen taiteen ja kulttuurin tärkeiksi, olen suunnitellut talveeni kulttuuritapahtumia, mm. Kansallisteatterissa ja Ateneumissa käynnin maaliskuulle. Jonkinlaista talven lukuohjelmaa olen myös hahmotellut. Uudenvuoden aikaan luinkin jo Jan-Philipp Sendkerin burmalaistrilogian. Ensi talveksi taidan tilata jonkin kivan lehden.
Hyvinvointivalmentaja ja -kirjailija Katri Syvärisen sanoin: “Harva meistä on vain yhdenlainen. Älä aseta itseäsi laatikkoon. Voit viihtyä villasukat jalassa mökillä – ja janota elämääsi äärimmäisiä kokemuksia.”
Millainen se mahtaisi olla – sinun talvesi, josta todella nauttisit? Tai millaisia asioita haluaisit tulevaan kesääsi?
Muistikuvia ja tuoksukestejä -kirjoitusretriitti/ -kirjoituspaja on yksi mahdollisuus. Seuraa ilmoitteluamme! Näillä näkymin ensi kesänä kirjoituskurssi taas Puistolassa!
Lähteet:
Syvärinen, Katri: Sinun tarinasi voima – Vapaudu vanhasta ja uskalla loistaa. Otava, 2021.
Nousee päivä, laskee päivä. Musikaalista Viulunsoittaja katolla (engl. Sunrise, sunset – Fiddler on the roof, 1966)
Avainsanat: kirjoitusretriitti, retriitti, kirjoituskurssi, kirjoituspaja, eteeriset öljyt, kiitollisuus, kesämuistot, valmistautuminen talveen