Olen syntynyt ja kasvanut maalla järven läheisyydessä, olen maalaistalon tytär. Juuan Tuopanjoella Pohjois-Karjalassa oli tilaa ja avaruutta. Tuopanjoella meidän ja muidenkin maanviljelijöiden pellot olivat niin sanottua järvenpohjamaata. Puolivälissä 1800-lukua Höytiäisen pintaa alettiin laskea, koska järven pohja oli mutaista ja ravinteikasta. Siispä laskun jälkeen paljastuisi hyvää viljelysmaata. Mutta kävikin niin, että keväällä 1859 järvenlasku ryöstäytyi hallinnasta. Vesimassat olivat vähällä syöksyä jopa Joensuun kaupunkiin. Niin ei tapahtunut, mutta järven pinta-ala väheni kolmannekseen. Minunkin lapsuudenkotini ja hyvien viljelysmaittemme paikalla olivat yli runsaat sata vuotta ennen syntymääni loiskineet Höytiäisen aallot.
Tuopanjoki on siis tasaista edellä kerrotuista tapahtumista johtuen. Paras paikka laskea mäkeä lapsuudessani oli ylisten eli navetan vintin portaat. Ei siinä oikeasti mitään portaita ollut, vaan se oli melko jyrkkä ja pitkä liuska. Mäet Tuopanjoella, jos sellaisista saattoi edes puhua, olivat hyvin vaatimattomia. Lapsuudenmaisemani tasaisuudesta ja avaruudesta varmaankin johtuu, että olen aina tuntenut vetoa Pohjanmaata kohtaan.
Myös meillä kotona oli ulkona paljon tilaa. Ainakin pieni tyttö koki Hiekkapuron pihamaan niin, niin suureksi. Rakastin sitä pihamaata. Se painui sieluni syvyyksiin. Niinpä kun elämä sitten heitti toisaalle, kaupunkeihin ja kerrostaloihin, joissa ei ollut omaa pihaa, en koskaan lakannut kaipaamasta. Asuin vuosikymmeniä kerrostaloissa, ja aina jossakin määrin ahdistuneena.
Olen tavannut elämäni aikana ihmisiä, jotka sanovat, että ei asuinpaikalla ole niin merkitystä. Oma sisäinen tila, mielenrauha ja ihmissuhteet ovat tärkeämpiä. Varmasti mielentila onkin se, joka merkitsee eniten. Anna Taipale kirjoittaa kirjassaan Sydänjuttu, että suhde itseemme määrittää elämäämme enemmän kuin mikään muu. Mutta ainakin minun mielentilalleni myös asuinpaikalla on ollut paljon merkitystä. Ylimalkaan paikat ovat minulle tärkeitä. Olen kuullut sanottavan, että koirista pitävät ihmiset orientoituvat enemmän ihmisiin ja kissoista pitävät paikkoihin. Pitääkö tämä paikkansa, en tiedä. Pidän molemmista, joskin enemmän koirista. Orientoitumisesta en osaa omalla kohdallani sanoa, mutta joka tapauksessa paikat kiehtovat minua.
Kerrostalon seinät olen kokenut jonkinasteisena vankilana. Pikkuhiljaa kypsyi ajatus hankkiutua pois kerrostalosta, vaikka se ei taloudellisesti näyttänytkään mahdolliselta. Jossain kangasteli myös toive omasta pihamaasta. Ihmisen unelmien on mahdollista toteutua. Paljon puhutaan vetovoiman laista, jolla tarkoitetaan sitä, että ajatuksemme ja tunteemme vetävät puoleensa asioita, ja saavat ne jollain tapaa toteutumaan. Niinpä kahdeksan vuotta sitten vihdoin sain pihamaan. Miehelleni ja minulle avautui tilaisuus ostaa Puistola, kesäkoti Pälkäneeltä. Pihapiirissä historia havisee, sillä päärakennus on tuotu paikalle jo vuonna 1904. Tuntui melkein kuin olisin palannut juurilleni, vaikka Pälkäneellä ollaan kaukana Pohjois-Karjalasta eikä mökkimme ole järven rannalla. Olemme kuitenkin maalaiskylässä, on pihamaa ja tie, joka sekin on minulle tärkeä.
Toinenkin unelmani on toteutunut: olen muuttanut pois kerrostalosta. Rivitalokolmiossa on myös pieni piha ja ennen kaikkea katettu terassi, josta olen laittanut viehättävän kesähuoneen. Myös Puistolassa on terassi, jossa mielelläni kirjoitan ja työskentelen. Siihen on ilo kattaa myös aamiainen tai lounas tai järjestää vierailijoille lettukestit. Puistolassa kuljeskelen mielelläni pihamaalla. Katselen ja puuhastelen. Ei kaupungin jatkuvaa taustahälyä. Vain luonnonäänet: lintujen laulu, tuuli puissa ja pensaissa, rasahtelua läheisessä metsässä. Toki väliin vilahtaa ohi auto tai moottoripyörä, sillä Puistola sijaitsee tien varressa, mutta talon julkisivu ja pihamaa avautuvat poispäin tieltä. Minulle satunnainen liikenne ei ole ollut häiriö. Päinvastoin se muistuttaa, että emme ole täysin eristyksissä.
Muistikuvia ja tuoksukestejä – kirjoitusretriitti mökkimaisemissa
to 1.- la 3.8.2024
- Pälkäneen Vahdermetsän kylä
Useamman vuoden ajan olen haaveillut kirjoituskurssista Puistolassa. Kun syksyllä 2023 perustin Kirjoituskammarin, tiesin että nyt on aika koittanut. Tänä kesänä pidän Puistolassa eteeristen öljyjen ja tunnetyöskentelyn asiantuntijan Marika Sivosen kanssa kirjoitusretriitin 1.- 3. elokuuta. Teemanamme ovat kesä ja kesämuistot. Kirjoitusharjoitukset ovat omaelämäkerrallisia ja eteeriset öljyt toimivat kirjoittamisen tukena. Lue lisää sivulta: https://kirjoituskammari.fi/palvelut/
Tule sinäkin kokemaan Puistolan ainutlaatuinen pihapiiri ja tunnelma!